Barokkityyli syntyi renessanssin veistoksesta, joka klassisen kreikkalaisen ja roomalaisen kuvanveiston pohjalta oli idealisoinut ihmisen muodon. Manerismi muokkasi tätä, kun taiteilijat pyrkivät antamaan teoksilleen ainutlaatuisen ja persoonallisen tyylin. Mannerismi esitteli ajatuksen veistoksia, joissa on voimakkaita kontrasteja; nuoruus ja ikä, kauneus ja rumuus, miehet ja naiset. Manerismi esitteli myös figura serpentinan, josta tuli barokinveiston tärkeä piirre. Tämä oli hahmojen tai hahmoryhmien asettelu nousevaksi spiraaliksi, mikä antoi teokselle keveyttä ja liikettä.[6]

Michelangelo oli esitellyt figuurikäärmeet teoksissa The Dying Slave (1513–1516) ja Genius Victorious (1520–1525), mutta nämä teokset oli tarkoitettu nähtäväksi yhdestä näkökulmasta. Italialaisen kuvanveistäjä Giambolognan 1500-luvun lopun teoksessa Sabiininaisten raiskaus (1581–1583). esitteli uuden elementin; tämä teos ei ollut tarkoitettu nähtäväksi yhdestä, vaan useasta näkökulmasta, ja se muuttui näkökulmasta riippuen. Tästä tuli hyvin yleinen piirre barokkiveistossa. Giambolognan teoksilla oli vahva vaikutus barokin aikakauden mestareihin, erityisesti Berniniin.[6]

Toinen tärkeä barokkityyliin johtanut vaikuttaja oli katolinen kirkko, joka etsi taiteellisia aseita taistelussa protestantismin nousua vastaan. Trenton kirkolliskokous (1545–1563) antoi paaville suuremmat valtuudet ohjata taiteellista luomista ja ilmaisi jyrkän paheksunnan humanismin oppeja kohtaan, jotka olivat olleet keskeisiä renessanssin taiteissa.[7] Paavali V:n (1605–1621) paavin aikana kirkko alkoi kehittää taiteellisia oppeja torjuakseen uskonpuhdistuksen ja tilasi uusia taiteilijoita toteuttamaan niitä.